Päiväkirja
29.01.2010 - synttärit
"Paljon onnee-aa vaan, paljon onnee-aa vaan, paljon onnee-aa vaan Kasperii, paljon onnee-aa vaan!" lauloimme Lucianan kanssa kävellessämme hevoseni karsinalle. Minulla oli käsissä matalareunuksinen vati, jossa oli isohko, epämääräinen läjä. Tämä läjä oli esittävinään syntymäpäiväkakkua, koska Kasperi täytti tänään viisitoista vuotta. "Paljon onnea synttärisankarille!" sanoimme yhdessä, kun ojensin vadin hevosen pään alle. Hetken Kasperi nuuhki tuomisia ja ymmärsi, että hieman epäilyttävänä näköinen kasa olikin ihan turvallista syötävää: leipää, omenaa, porkkanaa ja melassia sidonnaisena. Ori alkoi syödä kakkuaan hyvällä ruokahalulla ja sain pidellä voimieni edestä vatia ylhäällä, jottei se putoaisi.
"No niin, eiköhän se vati ole jo tarpeeksi puhdas. Vai eikö kolme kertaa muka riitä?" naurahdin mustalle hevoselle, joka edelleen hamusi kakkunsa murusia kädessä pitämästäni vadista. "Ei siellä ole enää mitään, usko jo", sanoin ja laskin vadin alas, jottei hevonen voisi enää nuolla sitä. Rapsutin Kasperin otsaa ja se näytti tyytyvän siihen. Juttelin sille hetken aikaa niitä näitä, kunnes minun oli pakko lähteä. "Olen pahoillani, mutta en millään saanut tätä päivää kokonaan vapaaksi", sanoin hevoselleni, "Huomenna annan sinulle kahden tunnin hieronnan, eikö se olisi mukavaa?" jatkoin mustalle komistukselle. Taputin vielä muutaman kerran sen lihaksikasta kaulaa ja sitten lähdin, koska olin jo muutenkin hieman myöhässä.
02.01.2010 - vapaapäivä
Tänään Kasperilla on vapaapäivä, joten käymme vain pienellä talutuslenkillä lumisessa maastossa. Kävelin orin tarhalle, kutsuin sitä ja hetken päästä se ravasikin kauniisti luokseni tarhan portille. Taputin hevosen kaulaa ja kiinnitin riimunarun sen riimuun. Laitoin narun sen kaulan yli tarkastaessani sen kaviot, ettei siellä olisi mitään kovia lumipaakkuja tai muita yllätyksiä. Puhtaitahan ne olivat, joten otin narun käteen, avasin portin ja talutin hevosen ulos tarhasta.
Maastossa oli todella kaunista. Lunta oli ainakin 30 senttiä, mutta onneksi valitsemallani polulla oli ollut "liikennettä" sen verran, ettei minun tarvinnut sellaisessa hangessa tarpoa. Puutkin olivat valkoisen lumen ja jään peitossa, paikoitellen oksat olivat taipuneet "katoksi" polun ylle.
Puolisen tuntia taisimme maastossa kulkea, kunnes saavuimme takaisin tallille. Kello olikin jo sen verran, että Kasperi saisi kohta ruokansa karsinaan, joten vein sen suoraan sisälle. Otin siltä riimun ja -narun pois, suljin karsinan oven ja menin hakemaan pehmeän harjan. Eihän ori ollut lainkaan likainen, mutta ihan vain ajankuluksi päätin harjata sen kauttaaltaan. Kaviotkin olisin putsannut, mutta kovassa pakkasessa ja lumisella pohjalla niihin ei liiemmin kerry mitään siivottavaa, joten Kasperi pääsi tällä kertaa helpolla.
Jäin vielä hetkeksi paijailemaan mustaa hevostani, kunnes eräs tallityöntekijä toi orin ruoka-annoksen. "Mie voin laittaa sen", sanoin hänelle. "Selvä juttu", nuori mieshenkilö vastasi ja ojensi ruokaämpärin minulle. Kasperi luuli minun syöttävän ruuan sille suoraan ämpäristä, joten jouduin työntämään sen turvan pois sylistäni. Kaadoin annoksen herran ruokakuppiin ja ori kävikin ahnaasti sen kimppuun, kun siirryin pois edestä. Lähdin pois karsinasta, pesin ämpärin ja laitoin sen omalle paikalleen. Sitten lähdin kotiin, koska minulla ei ollut täksi päiväksi muuta puuhaa.
21.12.2009 - valjakkotreeni
"Jaa'a, tänään mennäänkin sitten pitkälle valjakkoajelulle", juttelin Kasperilla kun harjasin sen selkää pölyharjalla. "Onneksi ei sada enää lunta ja jos sääennusteeseen on luottamista, ei sitä pitäisi tulla ennen aattoa", jatkoin kun vaihdoin pitkäharjaksisen välineen hieman lyhyempään ja karkeampaan harjaan. Lopuksi sutaisin Kasperin kauttaaltaan pehmeällä harjalla ja sen jälkeen harjasin vielä pään. Kavioit olivat ihme ja kumma aivan puhtaat, joten niitä ei tarvinnut edes putsata.
Laitettuani Kasperille tummansiniset pintelit jalkaan ja riimun päähän, talutin sen ulos karsinasta ja tallipihalle. Sidoin sen tallin vieressä olevaan harjauspuomiin ja lähdin hakemaan valjakkovarusteita. Tallityöntekijä Hanna tuli mukaani groomiksi ja hän ystävällisesti toi valjakkokärryt varastosta, kun itse kannoin "vain" valjaat. Hetken aikaa remmien laitossa meni ja sitten saimmekin jo kärryt kiinni uljaaseen vetojuhtaan.
Ennen kuin pääsimme lähtemään, Hanna kävi vielä hakemassa paksumman takin, hanskat sekä eväskorimme tallin hoitajien huoneesta. Nousimme molemmat kärryjen etupenkille, koska ensinnäkin meiltä menee noin vartti päästä harjoittelupaikkaan ja toisekseen pitäähän Kasperin ensin lämmitellä. Annoin orille ohjeet lähteä eteenpäin ja se lähtikin komeasti vetämään meitä kohti lumista tietä.
Menimme ensin harjoittelemaan erilaisia esteitä, joita oli kerätty suurelle aukiolle. Nopeasti katsottuna alue näytti puiden ja kivien sekamelskalta - tarkemmin ajateltuna sitähän se olikin. Ei niissä ollut mitään loogista järjestystä, koska kyseessä ei kuitenkaan ollut estekilpailut. Sen verran järkeä niiden sijoittelussa kuitenkin oli, että siellä oli mahdollista kulkea valjakkokärryjen kanssa.
Esteosuuden jälkeen pidimme 10 minuutin ruokatauon, jonka jälkeen lähdimme 10 kilometrin mittaiselle matkaosuudelle. "Luulenpa, että meidän on parasta ottaa tämä hieman rauhallisemmin. Täällä on kuitenkin sen verran paljon lunta maassa, että eiköhän sekin tuo oman painonsa mukaan", sanoin Hannalle kun keräsimme eväitä takaisin koriin. "Jep, vaikka kyllähän Kasperi on todella hyvässä kunnossa, että sehän jaksaa mitä vain", Hanna vastasi taputtaen mustaa friisiläisoria.
Kasperi selvitti tämän 10 kilometrin lenkin hyvissä voimin, vaikka lunta paikoitellen oli melkein sen polviin asti! Pari kertaa jouduimmekin nousemaan kärryistä pois ja työntämään niitä, koska muuten emme olisi kyllä päässeet eteenpäin. "Ehkei valjakkoajo sovellukaan lumimaisemiin ihan niin hyvin kuin kuvittelin", naurahdin kun lopulta pääsimme takaisin tallille. "Ihan hyvinhän se meni", Hanna sanoi hymyillen, "Tulipahan meillekin vähän hommia", hän jatkoi noustessaan kärryiltä alas.
Puolisen tuntia hoidin Kasperia treenin jälkeen, minkä lopuksi se sai jäädä hetkeksi talliin lepäämään. Ori kyllä olikin rättiväsynyt, melkein heti harjauksen ja hieronnan jälkeen se meni makuulle ja voisin melkein vannoa sen aloittaneen kuorsaamaan. No, olisi aloittanut jos hevoset kuorsaisivat.
11.11.2009 - laukanvaihto
Talutin Kasperin kentälle, koska ulkona oli varsin nätti ilma ja pahimmat lumikerrokset oli jo kentältä sulanut pois. Suljin kentän portin perässämme, vein ratsuni keskelle ja kiristin satulavyön. Nostin jalkani jalustimeen ja ponnistin selkään. Maiskautin ja annoin samalla pohkeita Kasperille, joka lähti nätisti eteenpäin. Ohjasin sen uralle, jota lähdimme kiertämään myötäpäivään.
Lämmittelyn jälkeen otin tiukemman ohjasotteen ja nostin Kasperilla laukan, kun saavuimme lyhyen ja pitkän sivun väliseen kulmaan. Laukkasimme pitkän suoran puoleen väliin, leikkasimme radan leveyssuunnassa ja vaihdoimme suuntaa. Käänsin tumman ratsun kokorataleikkaalle seuraavassa kulmassa ja hiljensin raviin puolessa välissä kenttää. Vaihdoin istuntaani, jotta Kasperi vaihtaisi ravinsa koottuun ja niinhän herra teki.
Seuraavaksi työskentelimme hieman laukanvaihtojen parissa, koska Kasperilla on lähipäivinä ollut ihme ongelmia niiden kanssa. Nostin laukan lyhyen sivun alussa ja seuraavassa kulmassa aloitin vaihtamisen. Ensiksi käskin orin vaihtaa joka neljännellä askeleella ja kaikki sujui todella hienosti. Hiljensin raviin ja teimme pääty-ympyrän seuraavassa päädyssä. Nostin heti tämän jälkeen laukan ja taas kulmassa annoin ohjeet vaihtaa laukkaa. Nyt tiukensin tahtia ja Kasperi vaihtoi hienosti laukkaa joka toiselle askeleella.
Teimme taas välissä jotain muuta, hieman sulkutaivutuksia ja muutama kiemuraura, jotta Kasperi pääsee taivuttamaan itseään oikein kunnolla. Sitten kokeiltiin taas joka toisella laukanvaihtoa muutamaan otteeseen, kunnes ajattelin jo kokeilla jokaisen askeleen laukanvaihtoa. Työ onnistuikin odotettua paremmin, heti alusta asti Kasperi ymmärsi homman idean eikä hangoitellut mitenkään vastaan.
"Sehän meni tosi hyvin, hieno poika", kehuin ratsuani harjoittelun päätteeksi taputtaen sen kaulaa. "Voitaisiin mennä maastoon jäähdyttelemään, sie kuitenkin tykkäät ja olet sen kyllä ansainnutkin", sanoin ratsulleni kun ohjasin sen pois kentältä. Sopivasti eräs toinen ratsukko tuli kentälle, joten saatoin vain kävellä hevoseni kanssa ulos ja suoraan maastoon rauhalliselle lenkille.
14.10.2009 - kuntoon laitto
"Kasperiii!", kutsuin hevostani sen tarhan portilla. Hetken oli aivan hiljaista, kunnes alkoi kuulua tasainen, lähenevä töminä. Kiiltävän musta hevonen ravasi kauniisti minua kohti ja hirnahti kuuluvasti tervehdyksensä. "No hei poika", sanoin orille kun laitoin narun kiinni sen riimuun. Avasin portin ja talutin energisen hevosen ulos tarhasta, minkä jälkeen suljin portin ja lähdin kävelemään tallia kohti.
Tallissa laitoin Kasperin karsinaansa ilman riimua ja menin hakemaan sen harjapakin. Palasin takaisin orin karsinaan, laitoin harjapakin sen tyhjään ruokakaukaloon ja otin pakista pölyharjan, jolla aloitin herran siistimisen. Kasperi tapansa mukaisesti hamusi takkini taskuja makupalojen toivossa, joten sanoin sille: "Ei siellä ole mitään ja sie tiedät sen ihan hyvin. Et sie voi joka päivä napostella herkkuja, varsinkaan kun et ole edes tehnyt mitään niiden eteen." Hetken se vielä jatkoi etsimistä kunnes totesi, ettei mitään tosiaankaan löydy.
Kun lopulta olin saanut hoidokkini kaviotkin putsattua, otin harjapakin ja vein sen takaisin paikalleen hoitajien huoneen hyllykköön. Sitten menin varustehuoneeseen, otin mukaani Kasperin suitset, satulan sekä pintelit ja palasin sen karsinalle. Satulan nostin karsinan alaoven päälle, suitset laitoin roikkumaan riimun päälle karsinan ovessa olevaan telineeseen ja pintelit pudotin ruokakaukaloon. Nostin satulan Kasperin selkään, liu'utin sen oikealle paikalleen, suoristin hieman satulahuopaa ja laitoin satulavyön kiinni. Sitten lämmitin hetken kuolaimia, jotta ne eivät olisi ihan kylmiä. Kasperi tapansa mukaan otti ne mukisematta suuhun ja antoi minun laittaa remmit ja muut hihnat paikoilleen ja kiinni. Lopuksi vielä käärin pintelit orin jalkojen suojaksi ja näin ratsuni oli valmis.
Hain hoitajien huoneesta kypäräni ja hanskat, sitä ennen laitoin vielä puolichapsit jalkaani ja palasin sitten käytävälle kiinni sidotun hevoseni luo. Kasperilla kun oli tapana piehtaroida karsinassa vaikka sille olisi juuri laitettu varusteet päälle, minkä takia sidoin sen varusteiden laiton jälkeen käytävälle. "No niin ja sitten menoksi", sanoin mustalle hevoselleni, kun irroitin sen naruista ja aloin taluttaa sitä ulos tallista.
Ulkona tarkistin vielä hevoseni varusteiden remmit, kiristin satulavyötä ja katsoin, että pintelitkin olivat kunnolla kiinni. Sitten nostin ohjat Kasperin pään yli kaulalle, laitoin jalkani jalustimeen ja ponnistin selkään. Kun oikeakin jalkani on jalustimessa, korjaan hieman asentoani satulassa ja annan sitten hellästi pohkeita ratsulleni. Kasperi lähti nätisti käynnissä eteenpäin ja ohjasin sen kohti maastoa, jossa tulisimme viettämään seuraavat puolitoista tuntia.
Merkinnät
synttärit 29.01.2010 vapaapäivä 02.01.2010 valjakkotreeni 21.12.2009 laukanvaihto 11.11.2009 kuntoon laitto 14.10.2009
