Suku ja jälkeläiset

i. Abel v.d. Nijefurd on jo edesmennyt, erittäin hyvin menestynyt ori, jolta olisi haluttu enemmänkin jälkeläisiä kuin nykyiset seitsemän. Ori menehtyi auto-onnettomuudessa sen jäädessä betonivallin ja rekan väliin trailerissa. Voidaan sanoa onneksi sen takia, että paikalle hälytetty lääkäri pystyi varmasti sanomaan orin kuolleen välittömästi. Abel oli todella hienoluonteinen ja sillä oli lähes täydellinen rakenne, mitkä varmasti selittävätkin KTK-I palkinnon Alankomaiden kantakirjassa. Ori kilpaili enimmäkseen valjakkoa, mutta myös kouluratsastusta sekä esteitäkin silloin tällöin. Valjakkotuloksia sillä oli yli 500 kilpailusta ja sijoituksia oli vähintään 300. Se kävi noin parissa sadassa kouluratsastuskilpailussa, sijoittuen kuitenkin vain noin 60 kertaa. Esteillä Abelin menestys ei ollut läheskään niin hyvä kuin muulloin, hieman yli sadassa estekilpailussa se sijoittui vain parikymmentä kertaa ja voitti vain pari hassua seurakilpalua. Säkäkorkeutta Abelilla oli 159 senttimetriä ja väriltään se oli kiiltomusta.

ii. Nol v.d. Tibeert ei ollut yhtä nopeatempoisessa kilpailukäytössä kuin poikansa, koska sitä käytettiin sukunsa ansiosta hyvin aktiivisesti siitoksessa. Se mitä ori kuitenkin oli kilpaillut, olivat sen arvoisia. Se kilpaili kuudesta kahdeksaan ikävuoden aikana 150 koulukilpailussa sekä 230 valjakkoajokilpailussa ja sijoittui lähes jokaisessa. Esteitä Nolilla hypättiin ihan vain harrastuksena, mitä nyt pari kertaa kisattiin pienissä kilpailuissa, joissa voitto oli täysin varma. Luonteeltaan ori oli eläkeaikoina "vanhuuden höperö", mutta nuorempana se oli hyvin energinen ja vauhdikas yksilö. Vaikea tapaus se ei kuitenkaan ollut, koska se kunnioitti kaksijalkaisia kuin jumalia. Jälkeläisiä tämä lähes 170 senttinen, syvän musta ori jätti jälkeensä lähes kaksisataa. Vehreämmille laitumilla Nol siirtyi kuuden ansaitun eläkevuoden jälkeen 24-vuotiaana.

ie. Lys v.d. Nijefurd oli alkujaan tuntemattomampi friisiläistamma, vaikka löytyikin monien menestyneiden hevosten suvusta. Syynä tähän oli tamman upeasti kisannut emä, jonka takia Lysia käytettiin jalostuksessa ainoastaan sen takia, että saataisiin kuuluisia Reina v.d. Nijefurd hevosen sukuun. Lys on kyllä käynyt monissa kilpailuissa, mutta menestys oli alkuvuosina hyvin vaihtelevaa. Vasta vuosien kisaamisen päästä tamma alkoi sijoittua useammin ja saada enemmän voittojakin. Tämän 153 senttisen, ruskeaksi muuttuneen friisiläistamman lajina oli koulu- ja esteratsastus, minkä lisäksi se on myös ajokoulutettu. Luonteeltaan Lys on innokas työntekijä, joka ei yritä laistaa vaan enemminkin patistaa työkaverinsa kovempaan panostukseen. Vasta menehdyttyään 18-vuotiaana Lysia alettiin arvostaa, minkä ansiosta sen jälkipolvi oli hyvin haluttuja hevosia.

e. Hiskia v.d. Sneek on varsinainen monitaitaja, koska se pärjäsi niin koulussa, esteillä, valjakossa kuin saddle seatissakin. Kyky pärjätä saddle seat -lajissa parhaimmiston joukossa on selvästi periytyvää tässä suvussa, koska kaikki ihan kymmenenteen polveen asti ovat olleet mestareita omana aikanaan kyseisessä lajissa. Taitoa on tullut niin emän kuin isän puolelta, mutta enimmäkseen kuitenkin emänisän suvusta. Hiskia on todella syvän musta friisiläistamma ja sillä on säkäkorkeutta reilut 163 cm. Luonteeltaan tamma on rehellinen ja avoin, siltä ei siis tarvitse kierrellen kerätä tietoa, mitä se on päivän aikana puuhastanut. Kilpailukokemusta Hiskialla on jo yli tuhannen kisan verran, mikä onkin jakautunut lähes tasan neljään eri lajiin, joita tamma kilpailee. Parhaiten menestystä on tullut saddle seatissa (262 kilpailua, 195 sijoitusta) sekä valjakossa (219 kilpailua, 174 sijoitusta).

ei. Weffel v.d. Dokkum oli pikimusta, 158 cm korkea friisiläisori, joka oli viimeisimpiä polvia kuuluisasta Resolveet v.d. Workum -orista. Se ei kuitenkaan jäänyt viimeiseksi, koska sillä Weffel sai elinaikanaan 54 jälkeläistä, joista suurin osa on jo tehnyt oman osuutensa suvun jatkamisesta. Tämä ori liikkui poikkeuksellisesti eniten esteiden parissa, joista se kiinnostui jo pienenä varsana karkaamisten yhteydessä. Onneksi koulutuksen jälkeen se ei enää karkaillut, muuten se olisi varmasti jättänyt vielä enemmänkin jälkeläisiä asuessaan suuressa siittolassa (tammoja oli reilut 80 kappaletta). Weffel oli hyvin helppohoitoinen ori, joka antoi luottamuksensa jokaiselle, joka sen halusi. Hyvin ystävällinen herra, jonka kanssa on mielekästä työskennellä.

ee. Gelia v.d. Gorredijk on kauniin kiiltävän musta ja saakin joka kerta ihailuja osakseen juuri värinsä ansiosta. Näyttelyissä tamma on kiertänyt hyvin paljon ja ansainnut monia palkintoja sekä mainintoja. Kantakirjaustilaisuudesta Gelia sai toisen palkinnon jääden vain muutaman pisteen päähän ensimmäisestä palkinnosta. Luonteeltaan se on todella rauhallinen ja kärsivällinen, minkä ansiosta se tulee toimeen myös pienten lasten kanssa. Ratsuna Gelia on ensimmäisen varsan Hiskian mukaisesti todella taitava monessa lajissa: tältäkin onnistuu esteiden ylitys, koulukiemuroiden läpäisy sekä näyttävät askeleet ja loistava yhteistyö jopa kymmenen hevosen valjakossa. Säkäkorkeutta tällä kohta kisaeläkkeelle siirtyvällä tammalla on 164 senttimetriä.

Jalostusinfo

evm-sukuinen Käytössä friisiläishevosen ja sen risteytysten jalostukseen.

Jälkeläiset

01.01.2010 o. Casper fan Lycan e. Domina 29.12.2009 o. Tito van Zeld e. El'Contessa 20.11.2009 o. Chaz of Lycan e. Catalina (fsh) 18.11.2009 o. Seth of Lycan e. Unreal 14 (morgan) 09.11.2009 t. Duren Castilia e. Dur Durven 09.11.2009 t. Duren Caspara e. Dur Jagen 08.11.2009 o. Duren Caspien e. Dur Spuwen 20.05.2009 t. Cornelia of Djinn e. Goldbrich NLD