takaisin Nikon sivulle
luonnekuvaus

Hoidettaessa Niko on mukava ja seurallinen poni. Myös ihan pieni lapsi voi harjailla tätä oria, sillä se vaan nauttii olostaan ja huolenpidosta. Se nostaa kaviotkin ihan pyynnöstä eikä ole koskaan yrittänyt potkia tai purra ketään ihmistä. Satuloidessa ori seisoo paikallaan ja vilkuilee mitä ihminen aikoo. Satulavyötä kiristäessä se yleensä vähän pullistelee, mutta kuitenkin sen verran vähän että vyön saa kyllä kiinni. Suitsiessakaan ei ole ilmennyt ongelmia, koska Niko vain on niin kiltti hoidettaessa, vaikka se onkin ori.

Taluttaessa Niko voi kuitenkin vähän säikkyä ja muuta vastaavaa, mutta se ei silti koskaan tule päälle. Kyllä se on pienemmiltä joskus päässyt irti nopealla nykäisyllä, mutta kokeneen käsissä se pysyy kyllä. Kun sitä taluttelee kotosalla, se ei säiky niin kauheasti mutta vierailla paikoilla kuten esimerkiksi kisoissa, se voi pelästyä vähän kaikkea. Tammojen lähellä se yleensä pysähtyy ja nostaa pään korkealle. Sitten se jatkaa kävelyään enemmänkin hiljaa ravaten taluttajansa vierellä, ja silloin sille ei voi kuin nauraa!

Tarhaan viedessä Niko useimmiten käyttäytyy hyvin ja on iloinen kun se tietää minne ollaan menossa. Tarhan porttia avatessa se odottaa kärsivällisesti ja kun se vihdoinkin päästää tarhaan, se lähtee täyttä pukkilaukkaa tarhan ympäri ja pysähtyy lempipaikkaansa piehtaroimaan. Jos tarhassa on muita oreja, se useimmiten yrittää olla pomo ja jos tammoja on näkyvillä, se pomottelee vielä enemmän. Se ei potki tai pure myöskään muita hevosia, mutta se luimistelee mielellään varsinkin heinien jaon aikaan. Ruunien kanssa se ei kovistele, sillä se tietää, etteivät ruunat kilpaile sen kanssa tammoista. Tammojenkin kanssa se mielellään tarhailisi, mutta kun tämä taas ei ihan käy. Sitten onkin aika ottaa Niko tarhasta pois, joten kun sitä kutsuu ja heiluttelee vähän porkkanaa, niin se tulee mielellään hakijansa luo. Se syö porkkanan ahnaasti ja antaa ottaa itsensä kiinni nätisti.

Ratsastuksen alussa kun Nikon selkään noustaan, se seisoo kiltisti paikoillaan ja nyökkäilee päällään. Ratsastajan antaessa pohkeita ori lähtee mielellään eteenpäin. Sen käynti on aika nopea ja tahdikas, mutta siinä on silti ihan mukava istua ja rentoutua. Ravissa tämä poni venyttää askeltaan hienosti ja oikean ratsastajan kanssa se menee helposti peräänantoon. Niko ei sovellu aloittelijoille eikä pienille lapsille, koska yhtäkkiä, ihan odottamattomana voi tulla pitkä sarja pukkeja - ja niissä ei kaikki pysy mukana! Sen ravissa on kuitenkin todella mukava istua ja kunhan sitä ratsastaa oikein se on herkkä niin ohjalle, painoille kuin pohkeellekin. Laukannostossa Niko tuntuu kuin satuhevoselta. Sen laukka on ponimaisen pyöreä ja siinä on vaan niin ihanan helppo istua! Hypätessä ori kuumenee aika reilusti, mutta kokeneen ratsastajan on silti helppo pysyä kyydissä - ainakin useimmiten. Nopeitten käännösten ja hurjien hyppyjen ansiosta Niko selvittää uusinnan kuin uusinnan, radan kuin radan sekä esteen kuin esteen! Eli parempaa esteponia saa etsiä - ja kauan! Maastossa Niko on kyllä vähän säikky, se voi pelästyä jotain puskassa lymyävää "hirviötä" tai äkkinäisiä ääniä. Hevoskaverin kanssa on kuitenkin turvallista lähteä maastoon, ja liikenteessä Niko on tottunut kamu. Kiipeily on tehnyt hyvää ponin lihaksille sekä hermoille ja uiminen viileässä järvessä on aika ihanaa kuumana kesäpäivänä - myös Nikon mielestä.

Kilpailuihin lähtiessä Niko on aina ihan tohkeissaan ja heti kun päästään paikan päälle, se haluaisi tutustua joka ikiseen hevoseen, varsinkin tammoihin. Valitettavasti väkijoukot eivät ole Nikon juttu, joten hännässä heiluu aina punainen rusetti varoituksena liian lähelle tulemisesta. Onneksi Niko ei ole koskaan potkaissut ketään, vaikka se lämmittelykentällä laittaa korvat luimuun jonkun tullessa liian lähelle. Muuten se käyttäytyy verryttelyssä oikein herrasmiesmäisesti ja hyvin. Se kulkee aina mukavan reippaasti ja kun on sen vuoro kisata muut voivat heittää pyyhkeen kehään. Niko hyppää mahdottoman hyvin ja kisoissa se antaa aina kaikkensa. Sitä on mukava ratsastaa kisoissa, sillä se kuuntelee joka ikistä pienintäkin apua ja haluaa tehdä yhteistyötä enemmän kuin koskaan.

Kuljetuksen ollessa edessä lastaaminen ei ole Nikon kohdalla ongelma. Kyllä se aavistaa että nyt ollaan kisoihin menossa. Se kävelee nopeasti kuljetusvaunuun ja takaluukun suljettua se alkaa syödä heinäverkossa roikkuvia matkaeväitä. Toisen hevosen kanssa se yleensä hirnuu ja höristelee, mutta ollessaan yksin kuljetusvaunusta ei kuulu ääntäkään. Kun ollaan perillä ja on aika lastata Niko ulos, se peruuttaa varovaisesti pois, kääntää päätänsä väkijoukkoihin päin ja hirnuu lujaa. "Minä tulin nyt!" Se taitaa sanoa muille hevosille.

Kun eläinlääkäri peruuttaa pihaan, Niko nostaa äkillisesti päänsä. Kun se näkee tutun eläinlääkärin hymyilevät kasvot, se hirnahtaa iloisesti. Se tuntee eläinlääkärin hyvin ja he tulevatkin varsin hyvin toimeen. Ori antaa eläinlääkärin ihan rauhassa tutkia itsensä ja syö vaikka samalla vähän heiniä. Kun eläinlääkäri on lähtemässä Niko saa hyvän käytöksensä ansiosta porkkanan palkkioksi, varsin hyvä palkka tällaiselle ahnepossulle.

Kengittäjää Niko ei jostain tuntemattomasta syystä siedä, ei sitten lainkaan. Kyseisen herran tullessa talliin oripoika laittaa heti korvat luimuun, peruuttaa karsinan perälle ja kääntää pehvansa ovelle. Kun kengittäjä sitten aloittaa hommat, Niko ei edes syö vaan katselee kengittäjää, ja jos hän tekee jotain väärin, poni vetäisee heti kavion alas. Orin onneksi sen kengät yleensä pysyvät, joten kengittäjä tulee vain noin 8 viikon välein.

Luonnekuvaus on pääpiirteittäin Znoofyn käsialaa, mutta minä olen muokannut sitä.