:: TUIKUN

:: me :: virtual horses :: my sites :: other stuff

blogi

Hmmh.. Blogin ideana lienee on se, että sen omistaja purkaa sydäntään nettiin. Ja mitähän ihme ideaa siinä on, kuka niitä muka lukee? No joo, kyllä se mun tilanteessa ainakin ehkä hieman auttaa. Mutta toisaalta, yleensä kun pitäisi saada asioita purettua, on kännykkä (lue: viesti poikaystävälle) lähempänä kuin tietokone. Ehkä tämä pitäisikin olla jonkun sortin elämänkerta, jota päivitän (siis yritän päivittää) kerran kuukaudessa. Eihän tätä kukaan lue, joten ei sillä ole edes mitään merkitystä mikä tämä on ja mitä täällä lukee. Ja jos joku tänne eksyy, niin pakko ei ole lukea.

07.10.2008 ei musiikkia (ole ollut pitkään aikaan)
Jaa'a, tännekään tullut taas pitkään aikaan kirjoitettua. Kaikkea on taas tapahtunut, joten lyhyt tiivistys: Asun tätänykyä Kotkassa poikaystäväni kanssa ja teen töitä L&T:lle, Karhulan Autosalpaa siivoan puoli seitsemästä puoli kolmeen maanantaista perjantaihin (ainakin) vuoden loppuun. Kulta lähtee armeijaan tammikuun alussa, joten siitä kesään asti olisi tarkoitus asua yksin täällä ja muuttaa sitten takaisin kotiin vanhempien luokse, koska syksyllä alkaisi opiskelut Haaga-Helian Pasilan toimipisteessä tietojenkäsittely alalla.

Siinähän se - ei mutta niin joo, pitäisi varmaan kertoa miten kevään kirjoitukset meni. Äidinkielestä tuli C, matikasta taisi tulla A, englannista M ja yhteiskuntatiedosta taisi tulla B. Meni siis ihan hyvin huomioon ottaen kenen kirjoituksista kyse. - Joo, eiköhän tällainen päivityksen tapainen blogi-merkintä riitä tältä erää :D

20.03.2008 Poets of the Fall - Stay
Vätystää.. kello on 0.33. ja nukkumaan pitäisi juu mennä. Päätin kuitenkin katsoa, josko olisi mitään päivitettävää tänne ja olihan sitä (esmes virtuaalihevosista yksi jo kauan sitten poistunut piti ottaa pois ja tekstejä hieman muokata toisten osalta jne. jne.). Nyt sitten ajattelin, josko tänne kirjoittaisi. Mutta kummakseni olenkin jo tässä kuussa kerran kirjoittanutkin, onpa aika mennyt jotenkin hitaasti.

Mulla on nyt kirjoitukset ohi, viimeinen oli tosiaan maanantaina. Aivan, pitäisikin tuo me-sivu käydä varmaan päivittämästä, mutta katsoo nyt jaksaako sitä tehdä. Ihme ja kumma osasin matikan yo-kokeessa tosi paljon! Ja muutenkin on kirjoitukset mennyt tosi hyvin, tai siltä ainakin tuntunut. Tällä hetkellä on nimittäin vahvasti sellainen fiilis, että läpi pääsen kaikista, mikä tarkoittaa sitä, että saan lakin toukokuun viimeinen päivä ja sitten olen vapaa! lukiosta..

Ai niin, pitää toinenkin juttu jossain vaiheessa päivittää mii sivulle. Nimittäin se, että en aloita heti syksyllä opiskeluja, vaan siirrän ne ensi vuoteen ja muutan Kotkaan vuodeksi. Ainakin olisi tarkoitus, että kesän aikana muutan sinne, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu.

Hei, tänään on kevätpäiväntasaus. Jee jee.. Eli päivät alkaa pidentyä.. Ja ilta ja päivä on yhtä pitkiä tänään, muistaakseni. Onhan ne päivät pidentyneet koko ajan, koska jo aamulla kuuden aikaan on todella valoisaa.

Joo, mie luovutan ja lähden koisimaan, yksinäni.. Plääh, olisipa jo huhtikuu, niin pääsisi kullan luokse.. No, kyllä se sieltä pian tulee ja pian pääsenkin jo hänen luokse pidemmäksikin aikaa. Mutta juu, nyt menen.

05.03.2008 Stone Sour - Through Glass
Voisi sanoa, että taas menee vallan mainiosti mun elämä. Aloitetaan vaikka kertomalla (ehkä toistoa, en tiedä), että mullahan ei siis ole liiemmin ystäviä. Oikeastaan, ystäviä mulla tuskin on yhtään, jos perheenjäseniä ja poikaystävää ei lasketa mukaan. Kavereiksi voin kyllä niitä muutamia henkilöitä mainita, mutta eivät hekään enää kauaa mun elämässä taida liiemmin olla, kun koulu loppusuoralla ja sen jälkeen tuskin yhteyttä pidetään. Niin, ei siis ystäviä. Eikä ihme, kuka mun kanssa haluaisi olla, kun en ole kamalan puhelias, en hauska, en tunnettu, en kaunis (jotkut voisivat vain sen takia tulla juttelemaan), en mitään. Ja kuka nyt ei-minkään kanssa haluaisikaan aikaansa viettää.

Tuntuu, että kelpaan aina, jos muuta ei ole. Eräskin kaveri kyllä "viihtyy" mun kanssa, kun hänen poikaystävä ei ole paikalla. Ja toinen kaveri tulee mun luokse vain, jos muita kavereita ei näy lähipiirissä. Ja kolmas.. No, hän on tämän ensimmäisen poikaystävä, niin ei hänkään liiemmin mun seurassa ole, jos tyttöystävänsä on lähellä. Ja ei siinä mitään, ei se haittaa että olen heille... Suunnitelma B.

Mutta nyt... Viime yönä vihdoin tajusin, että mun poikaystäväkään ei halua olla minun kanssa. Niin, hän nyt sattuu olemaan elämäni tärkein ihminen ja ainoa, jonka kanssa voin puhua ongelmistani, ainoa jonka kanssa haluaisin oikeasti olla, ainoa... Ja hyvin huomaa, etten minä ole hänelle ainoa. Joo, hän sanoo että olen hänelle tärkein ihminen ja kyllä mä sen uskon, tavallaan. Mutta tosiasiat sanovat ihan muuta. Eilen yöllä lähetin viimeisen viestin ja koko päivänä ei hänestä ole kuulunut mitään. Ja vain siksi, että itse olen tietoisesti ollut tekstaamatta hänelle. Viime kerralla meni kaksi päivää, ennen kuin hän huomasi asiaa. Saa nähdä kauanko tällä kertaa menee vai huomaako hän ollenkaan..

Mä en vaan tiedä mitä mun pitäisi tehdä. Hän tietää mikä on vikana, mutta ei tee asialle mitään. Ja vaikka minäkin kuinka sanoisin siitä, niin ei sille tapahdu siltikään mitään. Ja kysyin, että minä mä voin tehdä, niin hän ei tiedä. Hän ei tiedä, mitä minä voisin tehdä, että hän haluaisi olla mun kanssa! (Ja tosiaan, me siis asumme 140 kilometrin päässä toisistamme, että kyseessä ei ole mikään tavallisin seurustelusuhde.)

Siis joo, eihän sitä tietenkään tarvitse joka päivä tekstailla tai olla muuten yhteydessä. Mutta voisin veikata, että yksi päivä venyy ainakin kahteen, jollei jopa kolmeen. Siinä vaiheessa sitä pitäisi jo huomata. Mun mielestä. Vielä kun kyseessä on minä, joka tekstaan joka päivä ja vähintään kymmenen viestiä päivittäin.

Teki tuossa äsken sängyssä maatessani mieli laittaa hänelle viesti kysyäkseni, mitä hän tykkää siitä, etten lähetä hänelle koko päivään mitään. Mutta ei, en halua "manipuloida" häntä, joten mun pitää odottaa siihen asti, että hän itse laittaa mulle viestiä.

Mutta kai tämä tästä, ajan kanssa.. En vain voi ymmärtää.. Tätäkö hänelle merkitsee se, että on tärkeä? Näinkö hän osoittaa, että olen hänelle "kaikki kaikessa"? Tuntuu vain siltä, että olen se viimeinen ihminen hänen elämässä.. Mun ei pitäisi tuntea näin. Ei, kun miettii mitä hän on mulle sanonut, tehnyt, antanut..

Kakkonen.. Olen ainainen kakkonen jokaiselle. Ihan oikeasti, olen. Aloitetaan vaikka itsestäni. Helposti voin pistää muut itseni edelle, en arvosta itseäni yhtään. Perheeni.. No, vanhemmilla on toisensa, isommilla sisaruksilla on omat kumppaninsa (ja toisella omat lapset), pikkusiskolla on kissansa ja pikkuveljellä on.. on mitä on. Kaverit kävinkin jo aiemmin läpi ja sen jälkeen jää poikaystävä.. No, hyvänä esimerkkinä olen muistellut sitä, että jos hän saa koulusta pitkän viikonlopun, tulee hänelle syystä tai toisesta ensimmäisenä mieleen: "Jee! Lanit viikonloppuna." Ei varmaan käy edes mielessä ajatus siitä, että hän voisi tulla mun luokse, olla mun kanssa päivän enemmän..

Just tajusin, että mähän tosiaan sain sellaisen jalkapallon pelaajan Kinder-munasta, millä on kakkonen selässään. Ei ykkönen, joka oli monella muulla, vaan kakkonen.

12.02.2008 Jonna Tervomaa - Myöhemmin
Kello on tällä hetkellä 23.56. 11.02.2008, mutta päätin nyt kuitenkin laittaa päiväykseksi huomisen päivän. Tänään oli kaverin synttärit, muistin ne kun äiti puhui kaupassa, että tänään on 112 päivä. No, kaveri ei välttämättä olisi kuollut, vaikken olisi muistanut, joten eipä kai sillä mitään merkitystä ole.

On jäänyt taas hieman kirjoittamatta.. Uusi vuosi, uudet kujeet: kirjoitan kerran kahdessa kuukaudessa! Hyvät alkusoinnutkin olisi, joten mikäs siinä. Noh, enköhän minä nyt saa itsestäni irti muutaman kappaleen verran kerran kuukaudessa, varsinkin nyt kun ei ole paljon kouluakaan enää jäljellä. Huomenna (minuutin sisällä tänään) on vapaa, kuten myös keskiviikkona 13. päivä. Torstaina 14. päivä meillä on penkkarit, eli rekka-ajelu silloin. 15. päivä lähdetään ABI-risteilylle, jonne myös miun poikaystävä lähtee (onneksi) mukaan. Yksin siellä olisin varmaan enimmäkseen ollut, yksin ainoana raittiina muiden juodessa päänsä täyteen.

Väsyttäisi. Mutta kyllä se on pakko nyt kirjoittaa jotain. No jaa, matematiikan prelistä sain B:n, mikä oli tosi hyvin! Vielä kun sain tekemistäni tehtävistä pisteitä tyyliin 4-5-6. No, loput sitten olikin ykköstä ja nollaa, mutta ei se mitään. Enhän mä saanut edes kurssimerkintää koko kurssista, kun en saanut tarpeeksi kotitehtäviä tehtyä, että siinä mielessä olin ihan "turhaan" prelissä. Mutta tietty se oli hyvä että menin, sainpahan tietää että kyllä mä jotain sentään osasin. Ainakin silloin, eri asia on sitten yo-kokeessa.

Eilen (eli 11. päivä) oli mulla englannin kuuntelu. Oli muuten varsin vaikea sellainen, paljon vaikeampi kuin tyyliin mikään aikaisemmin kuunnelluista. Mutta sellainen se oli ihan maanlaajuisesti, joten en ole mitenkään huono tai muuta. Ja sain sentään kaikkiin jonkun vastauksen, että kyllä suurimmasta osasta (avoimista) ainakin pisteen luulisi saavan.

Perjantaina olikin äidinkielen tekstitaidon koe. Meni sinänsä ihan hyvin, sekin oli vaikeamman oloinen kuin preli, josta sain yhteensä yhdeksän pistettä 18 ollessa maksimi. Mutta mutta, sain ainakin hyvin tekstiä (eräs kaveri kertoi saaneensa yhteen vastaukseen vain yhden kappaleen verran tekstiä), koska jokaiseen tuli ainakin hieman yli sivun.

Että sellaista koulurintamalla, kotona ollaankin sitten ihan eri fiiliksissä. Tuntuu ettei poikaystävä liiemmin... En mä tiiä. Joskus vain tuntuu, etten kiinnosta häntä. Ettei hän muista mua, kun ei koko päivään mitään lähetä saatikka edes vastaa. En ymmmärrä, miksei hän katso koko päivään puhelintaan, vaikka tietää että lähes 100 varmasti lähetän hänelle joka päivä jotain. Mutta ei, silti saattaa mennä iltaan asti, ennen kuin hän huomaa kännykkänsä sammuneen ja viisi saapunutta viestiä..

Porukat oli Madeiralla viime viikon. Hieman ruskettuneita ovat (: Ihan hyvä, että sinne menivät. Mietittiin juuri siskosten kanssa, että he olivat ensimmäistä kertaa 14:ään vuoteen missään! No joo, äidin sisko oli miehensä kanssa mukana, eli he olivat ensimmäistä kertaa pitkästä aikaan ilman lapsia missään. Siis joo, kyllähän he taisivat joku vuosi sitten hääpäivänään olla viikonlopun kahdestaan kotona, mutta sitä ei tosiaan voida laskea oikein miksikään, kun verrataan sitä tuohon Madeira-reissuun.

Noh, tulee ainakin tekstiä, kun jättää "moneen kuukauteen" kirjoittamatta. Mutta juu, nyt ei jaksa enää. Kahdeksan tunnin päästä olisi herätys eikä muutenkaan enää jaksa kirjoittaa mistään (tiedä sitten olisiko mitään, josta kirjoittaakaan), joten turha tässä vetkutella. Hyvät yöt ja sitä rataa.

11.12.2007 Apulanta - Maanantai
Taas on hieman venähtänyt, mutta sentään kuukausittain-rytmissä vielä ollaan. Dii, pari päivää sitten kun tätä luin, niin tuo kirjoitukset-kohta pisti silmään. Eli tulokset ovat tulleet ja varsin ikävät ne osakseen oli.. Kemiasta jäi pisteen päähän C, harmitti varsin paljon, mutta ei voi mitään. Läpi se kuitenkin on ja se saa nyt riittää. Historiasta tuli myös B ja se ei todellakaan haittaa. Mutta ruotsista tuli M! Jipii, se olikin varsin mukava "yllätys", eli ei se mikään varsinainen yllätys ollut, mutta mukava nyt ainakin (: Että näin.

Äiti pelottelee, että olisin raskaana, koska mulla on kuukautiset melkein kaksi viikkoa myöhässä. Mielenkiintoista. Noh, eihän se mahdotonta ole, ja varmasti ymmärtää sanomattakin mistä syystä. Mutta mutta.. Ei yhtään kiinnostaisi raskaana olla, koska en lasta kuitenkaan voisi pitää.. Meinaan itse mieluusti pitäisinkin, mutta mieheni saatikka perheeni ei välttämättä ole ihan samaa mieltä kuin minä. Mut joo, pitäisi kai raskaustesti tehdä, koska alkaa olla jo kiire, jos olen tullut raskaaksi jo ennen edellisiä kuukautisia, jotka ne oli viikon myöhässä. Mutta ei, en minä voi olla raskaana. Ei se ole mahdollista, ei nyt, ei mulle. Ja hei, ei mulla ole ollut raskausoireita, joten en voi olla raskaana. Enhän?

Joo, se raskaudesta. Eipä mun elämään oikein muuta kuulu. Koulua olisi 40 päivää jäljellä ja lisäksi sitten kirjoitukset ja se puurtaminen olisi toivottavasti siinä. Sitten en tiedäkään mitä tehdä. Noh, huomenna mulla alkaa OPO:n kurssi, jossa tutustutaan eri jatko-opiskelupaikkoihin. Toivottavasti sieltä löytäisi jonkun kivan paikan.. Tai edes jonkun..

Joo, eiköhän tämä ollut tässä. Haluan nuhkumaan, joten lopetan tämän kerran tähän.

04.11.2007 Simple Plan - Perfect
Juu'u, on se vaikeaa saada kerran kuukaudessa kirjoitettua tänne. Pariin otteeseen olen kyllä muistanut, että pitäisi tännekin kirjoittaa, mutta en ole milloin minkäkin takia sitten kirjoittanut. Ei ole kiinnostanut, jaksanut, tiennyt mitä kirjoittaa, viitsinyt.

Mutta mitäs tässä on ollut. Noh, kirjoitukset varmaan ne tärkeimmät. Kirjoitin nyt syksyllä siis pakollisena kemian ja ylimääräisenä historian sekä ruotsin. Kemiasta tulossa vissiin C, mutta oli mahdollisuuksia M:ään, mutta mokasin koetilaisuudessa, niin siinä taisi mennä se. Ruotsista tulossa aika varmasti M:ä, ihme ja kumma. Historiasta nipin napin C, joka kelpaa varsin hyvin.

Ja nyt sitten taas olen sitä mieltä, että oikeustieteelliseen pyrin. Ainoa vaan, että mitä ihmettä teen, jos en sinne pääse. Töihin? Minne ja miten muka? Opon kanssa tästä keskusteltiin ja hän ehdotti esmes poliisikoulua tai jotain johtaja-juttua. Minustako joku firman johtaja, hehe.. En minä tiedä.

Sain elämäni ensimmäisen nelosen! Jee, olen iloinen kun sain ensimmäisen nelosen.. Juu, se tuli pitkän matikan kymppikurssista, jossa oli kyse integraalista. Tai integroinnista, aivan sama. Ja kyllä mä tiesin, että tulee nelonen. Eikä se haitannut, se on vasta ensimmäinen ja varmasti jää viimeiseksi. Ja toisesta matikasta sain vitosen :D Mut se on läpi, riittää mulle tässä tapauksessa. Keskiarvokin on edelleen seiska, joten ei mitään väliä, jos kahdesta viimeisestä kurssista tulee seiskaa.

Öö öö.. Niko menee tammikuussa 2009 armeijaan, mitenhän mä jaksan silloin. Varsinkin kun me emme vissiin muuta yhteen ennen sitä, niin entä jos hän ei halua olla mun kanssa lomiaan.. Että jos hänellä on lomat vaikka joka kolmas viikonloppu ja niistä hän voi olla mun kanssa vain joka toisen, niin se tekisi kuuden viikon taukoa. Puolitoista kuukautta! Joo, katsoo nyt miten menee. Riippuu ihan mitä minä haluan ja pystyn elämässäni saamaan aikaan ja miten ne sopii Nikon suunnitelmiin.

Jeps, eiköhän tässä ollut tarpeeksi elämänkertaa tälle kerralla. Ehkä nyt saan taas kirjoitettua, kun sain nyt vihdoin kirjoitettua tämän ensimmäisen kerran. Ja mitä sitten, vaikka en kirjoita. Eihän näitä kukaan kuitenkaan lue. Mutta niin, näidenhän tarkoitus oli purkaa omaa oloani. Noh, sitä kyllä riittää, mutta ei aina pysty purkamaan niitä tänne. Ei meinaan iltamyöhään aina jaksa nousta lämpimästä sängystä itkemään kylmän koneen ääreen.. Joo, ensi kertaan. Milloin lieneekään.

09.08.2007 Poets of the Fall - All the Way 4U
Vitsi kun väsyttää... Kello on 1.23. ja pitäisi mennä jo nukkumaan, että jaksaisi huomenna herätä. Mutta kun ei jaksaisi mennä.. Ja just iski ikävä, niin entistä huonompi mennä nyt nukkumaan. Ensi viikolla alkaa koulu! Tulee varmaan yhtä tuskaa, kun siihen rytmiin taas.. Tai siis siihen.. Työn paljouteen turtuu.. Mutta joo, ei se auta kuin pakertaa, että pääsisi eroonkin sitten jossain vaiheessa. Mutta mitä ihmettä mä teen sen jälkeen? Voisi sitä tietty vain muuttaa jonnekin poikaystävän kanssa ja hakea töitä. Vaikka sitten jonnekin kaupan kassalle.. Edes siksi aikaa, kun keksisi mitä oikeasti haluaisi tehdä. Vaikka no, saattaahan sitä tässä vajaan vuoden sisällä keksiä vaikka mitä, mutta toisaalta ei välttämättä keksi mitään. No mut mikäs siinä, helppoa hommaa ja ei tarvitse elättää kuin itsensä sekä tavallaan tietty kumppaninsa, joka kuitenkin tulee saamaan enemmän rahaa, kun töihin pääsee :D Paitsi tietty sitten lopulta, kun olisi tarkoitus perheenlisäystä.. Ei juma, meitsi ei voi olla ajattelematta vauvoja taas sitten yhtään (: Pitäisi saada uusi siskontyttö hoitoon, niin varmaan mieli taas muuttuisi, eiköhän se sen verran rankkaa työtä olisi. Joo, ehkä nyt olisi aika mennä nukkumaan..

28.07.2007
Mä tarvitsen ystävän.. Ystävän, jolle voisin puhua vaikka keskellä yötä.. Tai sellaisen, jonka kanssa voisin viettää aikaa. Tässä kun kuuntelen poikaystävää ja hänen kavereiden jutustelua seinän toisella puolella, niin tuntuu todella yksinäiseltä.. Nyt vasta ymmärtää, kuinka yksin sitä on.. Ja kuinka ystävätön sitä onkaan. Mutta minkäs teet. Mistä minä nyt muka ystäviä saisin? No, sisko olisi tietty eräs, jolle voisi asiasta puhua. Ihan kuten poikaystävä on jo ehdottanut.. Mutta entä kun ei halua häiritä toisia omilla ongelmillaan? Ongelmilla, jotka ovat ihan tyhmiä..

Väsyttää... Ehkä tämä johtuu taasen siitä. Ja eräästä sellaisesta asiasta, jonka takia tunteet saattavat olla varsin pinnassa. Että kyllä mä tästä selviän. Sainhan minä jo tossa itseni rauhoitetuksi. Ja vielä kun kuulin kuinka Niko nauroi toisella puolen seinää. Sai minut onnelliseksi, mutta toisaalta kuitenkin entistä yksinäisemmäksi..

Mitähän tapahtuisi, jos nyt joku pöllähtäisi ovesta sisään. No, ainoa "joku" olisi oikeastaan Niko.. Ja hän sitten huomaisi mun itkeneen. Ja se ehkä varmaan vähän harmittaisi häntä, toivoisin niin. Siis ihan vain siksi, että se osoittaisi hänen välittävän kuitenkin. Minähän se kuitenkin halusin tänne tulla, oli lanit tai ei. Että ihan turhaan hän mitään asialle tekisi. Tai siis hänen ei tarvitsisi. Eikä varmaan tekisikään. Ainoa mitä voisi oikeastaan tehdä, olisi luultavasti pelaamisen lop.. Tai no nii, voisisihan hän tietysti hetkeksi jäädä mun kanssa, lohduttaa.. Ja sitten palata pelaamaan.

Mutta joo, ehkä mun olisi parempi jatkaa uniani. Kun telkkaristakin tuli vain sellaisia ohjelmia, jotka sai mut itkemään. Niin ei oikein sitäkään voi katsoa, kun parempi sitten yrittää saada unta ja pidättää itkua, jonka ajatukseni aiheuttavat.

17.06.2007 Weezer - Perfect Situation
On se kumma, kun ei meinaa edes kerran kuukaudessa saada kirjoitettu juttua blogiinsa. Vaikka oikeastaan olen tällä kertaa etuajassa, aikaisemminhan kirjoittaminen on aina jäänyt viimeisille päiville, tai siis ainakin kakkosella alkaville päiville. Jos puhutaan vain kahdesta viimeisestä kerrasta. Joo..

Kello on nyt 1.52. Tai siis mun kone näyttää sitä, herätyskello 1.51. ja kännykkä 01.52. Pitäisi mennä jo nukkumaan ja sitä tossa äsken ajattelinkin, mutta sitten ajatus karkasi ihme reittiä kotisivuilleni ja päätin ensin kirjoittaa tänne jotain, niin olisi sekin sitten "alta pois". Tai ei se mikään sekin ole, ei mulla nyt ole varsinaisesti mitään muita 'alta pois'-juttuja.

Kakkosvuoden jälkeen mun keskiarvo oli 8,5. Jotenkin outoa mun mielestä, mutta en kyllä valita. Hyvä vain, kuitenkin putoo sitten kolmosella jonnekin ihan alas. Sain ysin kemiasta, jippii. Ja kympin musiikista, joten se on sitten päättötodistuksessa kymppi. Ja ainoa kymppi onkin, joten sen takia pitää mainita se. Musikaalinen ihminen minähän en ole. Hyvä että osaan edes laulaa. Vaikka tästä kyllä ollaan erimieltä.

Yök, nyt levis limut ympäri kaulaa. Kuppi vuotaa! Oi, tietäisin kuka sais tulla nu.. Siis siistimään ne pois. No joo, on ehkä hieman puheen.. juttu-vajausta, kun pitää kirjoittaa jostain limun juonnin epäonnistumisesta. En minä tällainen oikeasti ole, en kai.

Olisipa jo ensi viikon perjantai.. Miun kulta tulee silloin meille. Aionkin pyhittää koko.. No, vaikka sitten koko viikonlopun hänelle. Mietin aikaisemmin tänään, että lauantaina haluan olla KOKO AJAN hänen kanssaan, laitan meidät vaikka käsirautoihin [jotka meiltä (minulta ja kullalta) muuten löytyy] :D Mut joo, enpä tiedä mitä hän saatikka perheeni asiasta ajattelee, joten ehkä olen ihan hiljaa tämän ajatuksen kanssa.

Ja nyt olen hiljaa yhtään minkään kanssa ja menen pesemään hampaat ja sitten sänkyyn.. Ikävöimään...

25.05.2007 D-Side - Invisible
Nyt soiva biisi kuvaakin aika hyvin tämän hetken tilaa.. Tai hyvin ja hyvin, mutta mutta.. Poikaystävällä ymmärtääkseni lanit, niin ei hänkään selvästi kerkeä edes vastaamaan.. No siis joo, ymmärrän ettei välttämättä ihan heti kerkeä, mutta siitä on sentään kolmisen tuntia.. Ja no, kysymyskin oli mitä oli, mutta kysymys se silti oli.. No joo, ei siinä mitään vaikkei nyt siihen vastannut, mut.. Huoh... No, ensi viikon sunnuntaina menen hänen luokse ja olen siellä viikon.. Mut en minä pysty siihen, että ikävän ja itkun tullessa ajattelen hyviä hetkiä ja esimerkiksi juuri tuota seuraavista tapaamista, ei se mua mitenkään auta.. Saatikka mikään muukaan..

Eipä ole tullut soitettua minnekään.. nuoria tukevaan järjestöön, jotta menisi sinne juttelemaan. Enkä varmastikaan soita, ei tätä enää tarvitse sietää kuin jotain.. kymmenen kuukautta, enintään vuosi kuitenkin. Ja mitäs tätä on nyt kestänyt.. kaksi vuotta nyt ainakin, joten ei yksi vuosi lisää ole mitään.

Ja kohta alkaa kesälomakin, niin silloin ei ainakaan koulu.. Tai siis niin, pitäisi tietysti lukea syksyn yo-kirjoituksiin (kirjoitan historian, ruotsin ja kemian), mutta kuitenkin. Ei koulu stressaa varmaankaan ihan niin paljon kuin se nyt saattaa stressata. Varsinkin nyt, kun ei yhtään jaksais ukea kokeisiin eikä ole jakson aikana tullut luettua, niin ollaan hieman liemessä.

Kahdesta kokeesta olen nyt kuitenkin selvinnyt, tänään oli sotahistoria ja meni mielestäni ihan hyvin. Mutta eilen oli äidinkieli, joka ei mennyt ihan niin hyvin. Mutta kyllä mä siitä läpi pääsen, se on melkeinpä tärkeintä. Maanantaina sitten olisi toinen historia, jonka alueen sain tänään luettua kirjasta kokonaan läpi. Tiistaina on yhteiskuntaopin koe, sitäkin pitäisi nyt viikonloppuna ja sitten maanantaina saada luettua. Keskiviikkona sitten ruotsi ja lopuksi kemian koe torstaina. Ja sen jälkeen olenkin vapaa!

Perjantaina on meinaan aamulla kokeiden palautuksia ja sitten puoli kahdestatoista puoli kolmeen leffaa, Pirates kolmonen mennään katsomaan. Sitten kotiin ja lauantaina on päättäjäisjuhlat (jotka samalla itse lukion päättärit, muuttaa nimittäin kesän aikana Nummelaan) ja lakkiaisjuhla (onnekkaille). Ja sitten viimein alkaa kesäloma ja heti seuraavana päivänä Nikolle.

Voi kun olisi jo ensi viikon torstai edes.. Mutta joo, ei mulla nyt muuta. Kai se pitäisi vain mennä nukkumaan.. Toisin sanoen iltapesulle ja sänkyyn itkemään, kunnes ehkä jopa nukahtaa.. Tai itten luen ensin hissan muistiinpanot.. Tai sitten jään katselemaan telkkaria tai tai.....

21.04.2007 Stella - Silmäripset
Hankittiin koira viime keskiviikkona, sellainen ihanan lutunen monirotuinen narttu. Sen emo, Amu on rodultaan saksanpaimenkoira-vinttikoira-noutaja ja isä luultavimmin saksanpaimenkoira-estrelanvuoristokoira-mastiffi. Mutta isänä saattaa olla myös harmaanorjanhirvikoira, koska pentue oli todellakin vahinko eikä isästä olla ihan varmoja. Tyttö sai nimekseen Jade, eikös olekin nätti nimi?

Nyt vihdoin pääsisi sitten tekemään sille kotisivut, mutta katsoo nyt miten jaksan. Kun olisi niin paljon koulutöitä sekä tietysti itse koira, etten nyt tälläkään viikolla ole ollut lähes ollenkaan koneella. Mutta eiköhän se viimeistään kesäloman aikana rakennu.

Mutta vaikka Jade on niin suloinen, niin hän osaa silti saada minut hermostumaan itseensä.. Tai siis eihän se vika siinä ole, ei todellakaan. Ei se sen vika ole, että se ei tiedä ettei naapurien tonteille saatikka oman tontin raja-alueille saa mennä. Eikä sekään, ettei vielä ymmärrä mitä "tänne" tarkoittaa. Mutta itse vain olen niin herkkä tai vain idiootti, etten kestä tuota iloisella mielellä ja sen takia sitten ärsyynnytään ja saadaan tarpeekseen "koko hemmetin pennusta", niin sanotusti.

Tuon takia minun pitäisi porukoille sanoa, etten halua kasvattaa pentua mitenkään (se ei siis ole minun, vaan äitini oikeastaan). Ja pitää huoli etten hanki tulevaisuudessa mitään sen kaltaista ja tämä hoituu sillä, että erakoidun jonnekin elämään yksikseni. Enpähän ainakaan pilaa kenenkään muun elämää.

Että tällaista tällä kertaa, ei mee hyvin ei. Mutta taas muutoksia tuohon biisu-juttuun, se on paljon järkevämpää olla se ensimmäinen biisi eikä viimeinen. Kun tämän otin käyttöön, olin jo kirjoittanut koko juttuni ja silloin vasta sen biisin lisäsin, jolloin luonnollisestikin kyseessä on viimeinen biisi. Mutta nyt kun aloitin tämän jutun ja biisi sattuu olemaan heti ensimmäisenä, jolloin sen todellakin pitäisi olla silloin soiva kipale. Joo, se siitä.

16.03.2007 Sunrise Avenue - Choose To Be Me
Jos vaikka ainakin kerran kuussa saisi tänne kirjoitettu, niin se olisi aika hyvä minusta. Mutta mitäs, virtuaalitallin laitoin hiljaiselolle, kun olisi sen verran hommaa. Ensinnäkin koeviikko alkaa 29. päivä, niin sitä varten pitäisi lukea Ja mä olen jopa lukenutkin, ja koeviikkoon on todellakin sellaiset kaksi viikkoa. Aika harvinaista herkkua tämä tällainen. Toinen syy oli oikeastaan se, ettei vain jaksanut kiinnostaa koko talli. Kyllähän mä sitä sinänsä päivittelen, osallistujia laittelen kisoihin ja sellaista pientä.

Ja se toinen juttu onkin sellainen, että mun pitäisi pyrkiä.. Siis mun pitäisi liikkua enemmän, mutta kone sattuu viemään aina kaiken huomion, kun koulusta kotiin pääsen. Mutta jos koneelle ei 'tarvitse' mennä, niin pääsee helpommin lähtemään tuonne ulos. Olenhan minä nyt tällä viikolla kahdesti kävelylenkillä käynyt. Eilen käytiin äidin kanssa (hänen kanssa siis lenkkeilen) tunnin lenkki ja toissapäivänä tehtiin noin 40 minuutin lenkki. Ja seuraavaksi menemme viimeistään sunnuntaina, kun pikkuveljellä alkaa kello kymmenen jalkapalloharjoitukset ja menemme sitten siksi aikaa kävelemään ympäri Nummelaa. Nyt kun vain saisi pidettyä rytmin, että kävisi muutaman kerran viikossa edes puoli tuntia kävelemässä.

Tänään tuli puoli vuotta siitä, kun menimme kihloihin Nikon kanssa. On se kyllä jotenkin vaikea ajatella, että.. Hmm.. Mitähän lie sitten olenkaan ajattelemassa. Kai se on vaikea kuvitelle, että minä tapaisin sellaisen henkilön kuin kyseessä oleva on.. Mut joo, tapasin kuitenkin ja irti en päästä, en sitten millään!

Pitäisiköhän mun jotenkin mainostella tätä mun kotisivuja.. Näitä mun niin hienoja sivujani, pyh. No, jos vain saisi ne valmiiksi. Ei ole oikein innostanut kirjoitella noita hevosten esittelytekstejä ja pitäisi varmaan tuonne omaankin esittelyyn jotain laittaa. Esimerkiksi perheestäni en ole laittanut sanaakaan, se siis ainakin pitäisi laittaa. Ja niin, niitä koulujuttujakin olisi. Ainakin se kemian työselostus, pari ruot.. Tai no ruotsin aineita olisi jo varmaan neljä, mutta enhän mä nyt niitä kaikkia laita.

Työselostuksesta tulikin mieleen, että tehtiin.. Tai siis meille tuli läksyksi tehdä pieni koe ja kirjoittaa englanniksi työselostus siitä. Esimerkki kokeet oli kyllä siis todella helppoja, minä esimerkiksi tein sellaisten, että otin kaksi identtista kirkas-lasista purkkia, täytin toisen vedellä ja toisen jätin tyhjäksi. Kannet molempiin kiinni ja sitten laitoin ne vierimään mapin "ramppia" alas. Eli ei todellakaan mikään kauhean vaikea.

Niin joo, viime merkinnässä kerroin siitä, että yhdestä kokeesta aika varmasti tulossa nelonen. Sain siitä kokeesta kutosen! Sekin jotain uutta, ensimmäinen kutonen muistaakseni mistään. Vai sainkohan minä aikaisemmin jostain toisestakin matikan kokeesta kutosen. No kuitenkin hieman harvinaisempi koenumero minulle.

Ja olenhan minä aika hyvin panostanut tähän jaksoon. Ruotsi nyt vain on niin hemmetin ärsyttävää, kun maikka on hieman huonommanlaatuinen. Mutta kyllä siis sitäkin olen opiskellut, läksyt tehnyt ja sanakokeisiin lukenut jonkin verran. No aina olen saanut hyväksytyn, joten sehän melkeinpä riittää. Viimeksi olikin sellainen "sanakoe", jossa piti suomentaa lauseita. En ollut perehtynyt kappaleeseen muulla tavalla kuin 'kuuntelemalla' sitä samalla kuin tein muita tehtäviä. Mutta silti sain 9-/10, eli ihmeen hyvin. Ruotsi siis on aika loogista, loppujen lopuksi.

Mutta mitäs muuta vielä olisi. No, tästä lähtien laitan todellakin viimeisimmän biisin artistin ja nimen tuohon päivän viereen. Tämänkin kirjoituskerran aikana on soinut jo varmaan kolme eri biisiä, joten en ihan kaikki viitsi ruveta latelemaan tuohon. Mutta eiköhän tämä nyt riitä tältä erää.

03.02.2007 - Kyllä se aika osaa mennä joskus nopeasti. Tai sen oikeastaan huomaa vasta sitten kun ollaan menty esmes kuukausi eteenpäin. Tai minulle ainakin käy monesti niin, että kun eletään normaalia lukemisen täyteistä lukio-elämää, tuntuu että päivät vain kestävät ja kestävät.. Viikot varsinkin! Mutta sitten kun on vaihtunut jo vuoden toiseksi kuukaudeksi, huomaa että miten nopeasti aika on mennytkään.

Koeviikko kohta lopuillaan ja tällä hetkellä yhdestä kokeesta tulossa aika varmasti nelonen. Ensimmäinen nelonen koko puolivuotisen lukio-opiskelun aikana. Ja sekin (pitkästä) matikasta, joten eikös se ole ihan hyvin? Mutta no, vielä on kaksi koetta edessä, joten ehkä niitä nelosia tulee enemmältikin.. No, toinen koe on syventävä, jolla en tee mitään, joten sen voi sitten vaikka pudottaa kokonaan pois, jos tulee hylätty. Toinen sitten onkin pakollinen filosofia, josta kyllä riittäisi varsin hyvin edes vitonen.

Kunpa saisin itseäni niskasta kiinni ja panostaisin edes hieman enemmän seuraavaan jaksoon. Tuota olen uskotellut viimeisten viiden jakson alussa, joten ei kannata odottaa mitään päätähuimaavaa muutosta. Varsinkaan kun ensi jakso on aika täynnä, 36 tuntia viikossa. Joista yksi on R/O eli ryhmänohjaajan tunti, eli ei varsinaisesti mitään. Mutta saa nähdä sitten, miten käy.

17.01.2007 - Poikaystävältä sain heidän sonera-liittymän 25,6 Mb:n kotisivutilan käyttööni ja nyt sitten siirsin sivut kokonaan sinne, kun alunperin ne olivat freewebs-käyttötilillä. Aionkin rakentaa kaikki nettisivuni tänne, joten siinä meneekin sitten hieman aikaa. Tai no, eihän siinä sinänsä mene, mutta kun pitää 'siirtää' kaikki tiedostot koneelle, että voin FTP:n kautta sitten ladata ne nettiin. Ja Valantinille tulee samalla uusi ulkoasu ja tekstejäkin varmaan muutan myös, niin siinä tulee sitten hiema enemmän työtä.

Mutta mutta, mitäs tähän päivään kuului. No, aamulla oli kaksi ensimmäistä tuntia kemiaa ja teimme erään työn. Siinä käytettiin vetyperoksidia, joka on syövyttävää ja kaiketi myös myrkyllistä. Noh, minä siinä yhdessä vaiheessa huomasin toisessa peukalossani olevan valkoinen läntti. Ei se kyllä mitenkään pahalta tuntunut, mutta hieman' oudolta. Aamunavauksessa sitten huomasin, että oli kahdessa muussa sormessa samanlaiset, mutta todella pienet läntit. Ja sitä seuraavalla matikan tunnilla huomasin, että vasemman nimettömän koko päällispuoli kynnen jälkeen oli valkoinen! Se oli jo hieman arka, mutta en kai minä kuole.

Muuta kummempaa ei sitten oikeastaan tapahtunutkaan. Kotiin tullessa tein matikasta ja ruotsista tulleet läksyt sekä yhden ruotsin lisätehtävän. Sitten tulin koneelle, katsoin mailin ja bussiaikatauluja sekä siskoni tekemän ulkoasun virtuaalitallilleni (joka oli muuten todella hieno!). Sitten äiti tuli tekemään pari töihin liittyvää testiä ja kun tulin takaisin koneelle, kopioin ensin sen ulkoasun ja sitten aloin lataamaan näitä sivuja nettiin.

07.01.2007 - Mitäs mitä, vuoden ensimmäinen viikko alkaa olla jo takanapäin. Tänään taas tullut istuttua lähes koko päivä koneella, mutta ei sentään niin yhtäjaksoisesti kuin eilen. Ja olenko saanut mitään edes aikaiseksi.. No, aloittakaamme tästä sivustosta: hevosiin sain kasvatti-listan, kaksi oman hevosen esittelyä sekä kaikkien este- ja kouluhevosten nimet ja koulutustasot. Ja sen lisäksi tämän sivun kokonaan. Virtuaalihevosten osalta sain tehtyä yhdelle palautuneelle kasvatille sivun ja osallistuttua sen kanssa muutamiin kisoihin yhden toisen hevosen kanssa. Muutamia muitakin kisaosallistumisia oli myös. Virtuaalitallin osalta pelkästään muutamia osallistujia kisoihin, vaikka eihän siellä oikein muuta tehtävää olekaan. Ja sain päiviteltyä VRL:n sivulta hevosteni rekisteritietoja, monelta puuttui kasvattaja ja sitten oli pari sellaista juttua, joista piti ylläpidolle pistää viestiä. Mutta siinä kaikki tämän päivän varsinaiset tekeleet ovat, eipä ole kummoisesti. Mutta sitten kun en ollut koneella sain täytettyä viisi ja puoli muovikassia täyteen seinästä revittyjä kaakeleita. Alkoi tänään nimittäin meidän kylpyhuoneen +saunan remontti, että sen takia. Oikea käsi tuli jostain syystä kipeäksi, kun viimeisen kerran niitä kaakeleita keräsin, ja se on edelleen kipeä. Näin tänään.

ps. Klikkaamalla otsikkokuvaa pääset takaisin etusivulle.

Tällä sivustolla käytetään validia CSS-muotoilua ja XHTML 1.0 Transitional-koodausta.